Lupaus jumalaisesta nautinnosta. (Osa 2)

  • Uusi artikkeli joka keskiviikko
  • Voit osallistua 100 euron lahjakortin arvontaan tykkäämällä artikkeleista (tykkää-painikkeen löydät artikkelien alaosasta) ja sivustosta. Lahjakortti arvotaan joulukuun lopussa, voittaja saa itse päättää haluamansa voittokohteen. Ilmoitamme voittajan facebookissa!
  • Työstämme laihduttamisesta kattavaa ja helposti ymmärrettävää kirjaa kaikille aiheesta kiinnostuneille. Kirja julkaistaan tammi-helmikuussa.

>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>><<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

Ensimmäisessä osassa tarkastelin dopamiinin roolia ruuanhimojen taustalla. Ruuanhimoilla on evolutiivinen perusta. Palkitsemisjärjestelmä on kehittynyt ympäristössä, jossa ruokaa on yleensä ollut vähän saatavilla.

Nykyisessä ympäristössä palkkiojärjestelmä ei enää palvele selviytymistä vaan jopa enemmänkin ruokateollisuutta. Tietyt ruoka-aineet, joita emme ole saaneet aiemmin ihmiskunnan historiassa, ovat addiktoivia ja voivat liiallisesti nautittuina vaikuttaa kehonpainonsäätelyjärjestelmän toimintaan. (1-2)

Vihje aikaansaa himon

Palkkiojärjestelmä ei itseasiassa edes reagoi välttämättä itse ruualle vaan kaikille vihjeille, joita on opittu yhdistämään ruokaan. Tuo vihje aikaansaa dopamiinin erityksen, joka johtaa ruuan tavoitteluun ja lopulta syömiseen. Ympäristömme onkin täynnä vihjeitä liittyen ruokaan.

Opimme assosioimaan mahdolliseen nautintoon vihjeitä, jotka laukaisevat ruuan himon. Vihje voi olla tuttu ravintola, mainos, haju, ääni tai vaikkapa ruokakaupan tietty kohta. Vihjeestä erittyvä dopamiini varmistaa, että tavoittelemme tuota palkkiota.
(3,4)


Ajan kuluessa toistojen myötä vihje ruuasta ja toiminta ruuan saamiseksi vahvistuvat. Neuronien väliset yhteydet aivoissa muuttuvat. Muistot palkitsevista asioista, joiden tavoittelua dopamiini ohjaa ovat erityisen voimakkaita. Palkkiojärjestelmä vaikuttaa siten voimakkaasti jopa ruokaan liittyviin muistoihin. (5)

Vihjeestä automaattiseksi tavaksi 

Roskaruokaa kulutetaan paljon tunteiden takia. Lohturuoka jättää jäljet aivoihin ja kuilun, joka vaatii täyttämistä seuraavalla kerralla kun törmäämme samaan vihjeeseen, joka johti tuon ruuan syömiseen. Näin hyperpalkitsevaksi suunniteltu ruoka muuttaa aivoja. Ajan kuluessa neuronien väliset yhteydet muuttuvat. Tämän takia tulemme yhä herkemmiksi vihjeille mahdollisesta ruuasta, joka johtaa yhä helpommin tuon ruuan syömiseen. Palkkiojärjestelmän toiminta muuttuu roskaruuan kulutuksen myötä. (6,7)

Ajan kuluessa tavoitehakuisesta käytöksestä tulee näin (on nälkä, tarvitsen ruokaa) käytöstä, jota ohjaavat automaattiset tavat. Ympäristön vihjeet ruuasta laukaisevat automaattiset ja ennakoitavissa olevat tavat, jotka johtavat syömiseen. (8)


Yhdessä ruokaympäristö, kulttuuri ja biologiset draivit voivat kehottaa syömään enemmän kuin sisäiset termostaatin signaalit viestivät. Tästä syystä monet lihovat huolimatta termostaatin yrityksistä säädellä painoa. (2,9)
Tutkimukset osoittavat, että jos ihminen laitetaan ympäristöön, jossa on paljon prosessoitua palkitsevaa ruokaa helposti saatavilla, ylensyö ihminen huomaamattaan ja lihoo. Monet voimat ajavat ylensyömään ja kuluttamaan enemmän ja useammin, mitä kehon omat signaalit kertovat. Ajan kuluessa termostaatti mukautuu ja alkaa säädellä painoa tuon mukaan.

Mitä palkitsevampaa aivoille ruoka on, sitä helpompi sitä on syödä vaikkei olisi ollenkaan nälkä. Ja mitä useammin tuota ruokaa nauttii, niin sitä paremmalta se alkaa maistua tulevaisuudessa.
(10,11) Näin ruuan palkitsevuus ohjaa kuluttamaan noita ruokia. Roskaruuan syöminen itsessään vahvistaa yhteyttä vihjeestä ja  ruuan palkitsevuudesta. Seurauksena ruuanhimoja voi olla yhä vaikeampi vastustaa.

Syömiseen kannustavaa vihjettä voi olla vaikea tunnistaa

Syömistapahtumaan johtavasta himosta tai ajatuksesta voi olla itse tietoinen, mutta voi olla vaikea hahmottaa, mikä vihje itsessään johti himoihin tai syömistä kannustaviin ajatuksiin. Palkkiojärjestelmä voi ohjata näin huomaamattomasti ja salakavalasti valintojamme.

Asiaa ei auta se, että ruokatuotteita on mahdollista myös suunitella maksimoimaan maittavuus. Ruuanvalmistajat käyttävät tätä hyödyksi suunniteltaessa ruokatuotteita, jotka kannustavat kuluttamaan. (12) Tekijöitä, jotka vaikuttavat ruuan tuomaan nautinnollisuuteen ovat muun muassa kaloritiheys, tekstuuri, rasva, tärkkelys, sokeri, suola ja glutamaatti. (13-21) Mitä palkitsevampi ruoka niin sitä suurempi himo ruokaa on syödä ja ostaa uudestaan. Toisaalta mitä vähemmän syö ylipalkitsevia ruokia, niin sitä vähäisemmän ovat myös himot. (22) Ruuan ainesosien lisäksi myös uudet maut villitsevät palkkiojärjestelmän. (23,24) Uusia makuja tuleekin jatkuvasti kauppohin.

Palkitsevat  ruokamuistot motivoivat alitajuisesti ruokailutottumuksia. Tulevaisuudessa ostaa sitä mistä aiemmin on tykännyt ja tekee tiedostamattaan valintoja, jotka eivät palvele itseään (25).  Modernissa ympäristössä palkitsemisjärjestelmä kannustaa valintoja, joista voi tulla toistojen myötä automaattisia tapoja.

50 vuoden aikana ruokaympäristömme on täyttynyt helposti saatavista äärimmäisen palkitsevista ruokatuotteista, joiden kulutusta tuetaan agressiivisella markkinoinnilla.
(2)


Roskaruaan saatavuuden vaikutuksesta hypepmaittavien, huonolaatuisten ruokien kulutus on kasvanut. Prosessoidun ruuan lisääntynyt määrä, systemaattinen ruuan palkitsevuuden parantaminen (rasva, suola, sokeri), sekä voimakas mainonta ja markkinointi ovat auttaneet lisäämään lihavuuden kasvua. (2,26,27)

  • Modernin ympäristön houkutuksista voi kehittyä dopamiinin ohjaamina aluksi ruuanhimoja. Toistojen myötä himoista voi muodostua geneettisesti alttiilla yksilöillä automaattisia tapoja. Näitä tapoja voi olla jopa vaikea itse havaita.


Tässä valossa perinteinen laihduttamisohje ”syö vähemmän kuin mitä kulutat” pitää kyllä paikkansa, mutta on huono ohje. Ei ole ihme, että pitkällä tähtäimellä dieetit monesti epäonnistuvat. Syömisen ja liikkumisen taustalla on monia muuttujia, jotka vaikuttavat huomaamatta päätöksiimme.

Ensi viikolla paljastan 10  tälläistä tekijää, jotka vaikuttavat ruokailuvalintoihin ilman, että olemme näistä tekijöistä tietoisia.

 

TYKKÄÄ! Onko sinulla aiheeseen liittyvä ongelma? Kommentoi ja ehdota tulevien artikkelien aiheita :)

Lähteet:

1. Volkow, N.D., et al., Food and drug reward: overlapping circuits in human obesity and addiction. 2012(1866-3370 (Print)).
2. S.J. and M.W. Schwartz, Regulation of food intake, energy balance, and body fat mass: implications for the pathogenesis and treatment of obesity. J Clin Endocrinol Metab, 2012. 97(3): p. 745-55.

3.  W. Schultz et al. Neuronal activity in Monkey Ventral Striatum Related to the Expectation of Reward. Journal of Neuroscience 12, no 12 (1992): 4596-610
4. K.C. Berridge . The Depate over Dopamine´s role in reward: The case for incentive saliance.Psychopharmacology 191, no. 3 (2007) 391-431

5. B. Knutson and R.A. Addock. Remembrance of Rewards Past. Neuron 45, no. 3(2005):332-2

6. A.E. Kelley et al. Restricted daily consumption of highly palatable food alters striatal enkephalin gene expression. European Journal of Neuroscience 18, no 9(2003): 2592-8

7. R. Spangler et al. Opiate- Like effects of sugar on Gene expression in reward areas of the rat brain. Molecular Brain Research 123, no 2(2004): 134-42
8. MS Jog et al. Building neural representations of habits. Science 286, no. 5445 (1999):1745-9.

9. Myers, M.G., Jr., et al., Obesity and leptin resistance: distinguishing cause from effect. Trends in endocrinology and metabolism: TEM, 2010. 21(11): p. 643-51.
10. Johnson, S.L., L. McPhee, and L.L. Birch, Conditioned preferences: young children prefer flavors associated with high dietary fat. Physiol Behav, 1991. 50(6): p. 1245-51.
11. Birch, L.L., et al., Conditioned flavor preferences in young children. Physiol Behav, 1990. 47(3): p. 501-5.
12. Kessler, D.A., The End of Overeating. 2010: Rodale Press.
13. Sclafani A 2004 Oral and postoral determinants of food reward. Physiol Behav 81:773–779
14. Booth DA, Mather P, Fuller J 1982 Starch content of ordinary foods associatively conditions human appetite and satiation, in- dexed by intake and eating pleasantness of starch-paired flavours. Appetite 3:163–184
15. Johnson SL, McPhee L, Birch LL 1991 Conditioned preferences: young children prefer flavors associated with high dietary fat. Physiol Behav 50:1245–1251
16. Lucas F, Ackroff K, Sclafani A 1989 Dietary fat-induced hyperphagia in rats as a function of fat type and physical form. Physiol Behav 45:937–946
17. Morris MJ, Na ES, Johnson AK 2008 Salt craving: the psychobiology of pathogenic sodium intake. Physiol Behav 94:709 –721
18. Ramirez I 1991 High-fat diets stimulate transient hyperphagia whereas wet diets stimulate prolonged hyperphagia in Fischer rats. Physiol Behav 49:1223–1228
19. Ramirez I, Friedman MI 1990 Dietary hyperphagia in rats: role of fat, carbohydrate, energy content. Physiol Behav 47:1157–1163
20. Sclafani A 1987 Carbohydrate-induced hyperphagia and obesity in the rat: effects of saccharide type, form, taste. Neurosci Biobehav Rev 11:155–162
21. 375 Yeomans MR, Gould NJ, Mobini S, Prescott J 2008 Acquired flavor acceptance and intake facilitated by monosodium glutamate in humans. Physiol Behav 93:958 –966
22. 376 376 Aarts, H., R. Custers, and H. Marien, Preparing and motivating behavior outside of awareness. Science, 2008. 319(5870): p. 1639.
23. 377Sorensen, L.B., et al., Effect of sensory perception of foods on appetite and food intake: a review of studies on humans. Int J Obes Relat Metab Disord, 2003. 27(10): p. 1152-66.
24. 378Wansink, B., Environmental Factors That Increase the Food Intake and Consumption Volume of Unknowing Consumers*. Annual Review of Nutrition, 2004. 24(1): p. 455-479.
25. 379Kringelbach, M.L., The human orbitofrontal cortex: linking reward to hedonic experience. 2005(1471-003X (Print)).
26. 395 DuffeyKJ,PopkinBM2011. Energy density,portionsize,and eating occasions: contributions to increased energy intake in the United States, 1977–2006. PLoS Med 8:e1001050
27. 396 Swinburn BA, Sacks G, Lo SK, Westerterp KR, Rush EC, Rosenbaum M, Luke A, Schoeller DA, DeLany JP, Butte NF, Ravussin E 2009 Estimating the changes in energy flux that characterize the rise in obesity prevalence. Am J Clin Nutr 89:1723–1728