Katso Kuvat! Rasvakudos ei ole mikään passiivinen ylimääräisten kaloreiden varasto!

  • Uusi artikkeli joka keskiviikko
  • ARVOMME SADAN EURON LAHJAKORTIN KAIKKIEN ARTIKKELEISTA JA SIVUSTOSTA TYKÄNNEIDEN KESKEN. ENSIMMÄINEN ARVONTA SUORITETAAN MARRASKUUN LOPUSSA!


<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>


Tämän artikkelin jälkeen ymmärrät kehonpainon säätelystä enemmän kuin huuhaadieettien kehittäjät tai niistä markkinoijat.

Kehonpaino on erittäin tarkasti säädelty neuraalisten ja hormonaalisten mekanismien avulla (1,2). Kehon oma termostaatti pyrkii pitämään painon tietyllä vakioalueella. Painoa on vaikea hallita pitkää aikaa matemaattisesti kaloreita laskemalla. Painoa voidaan kyllä tiputtaa vähäisellä energiansaannilla, mutta säätelyjärjestelmä pyrkii palauttamaan menetetyn painon myöhemmin (jopa extrana) takaisin. 

Painonsäätelyssä rasvakudoksella on tärkeä rooli.


Rasvakudos ei ole pelkkä passiivinen energiavarasto, sillä se tuottaa hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeitä hormoneja. Siksi voimmekin kutsua rasvakudosta endokriiniseksi rauhaseksi.

Fakta: Rasvakudos on aktiivinen endokriininen (hormoneita tuottava) rauhanen. (3)

Meidän kannalta kiinnostavin rasvakudoksen erittämä hormoni on leptiini. Rasvakudos kommunikoi leptiinin avulla aivojen kanssa rasvakudoksen määrästä. Tuon tiedon avulla säädellään syömiskäyttäytymistä ja energiankulutusta. (1,2,4) Leptiini on kehonpainon säätelyn kannalta kriittisen tärkeä. (4)

Leptiini löydettiin vuonna 1994 (5). Jeffrey Friedmanin tutkimusryhmä selvitti miksi tietty hiiri lihoi sairaalloisesti ja ei voinut yksinkertaisesti lopettaa syömistä. Kävi ilmi, että hiiren rasvakudos ei pystynyt tuottamaan leptiiniä. Leptiinin puuttuessa hiiren aivot eivät saaneet viestiä rasvakudoksen riittävästä määrästä ja se lihoi täysin holtittomasti. Syntetisoimalla leptiiniä ja antamalla sitä hiirelle, se pudotti ylimääräiset kilot, hankkiutui eroon diabeteksestään ja sai takaisin normaalin lisääntymiskykynsä. (5).

 

  • Jos leptiiniä ei tuoteta ollenkaan, niin aivot eivät saa signaalia energian riittävyydestä ja seurauksena on hillitön syöminen. Ruokahalu voi olla lähes loputon. Edellisessä artikkelissa mainitsin 9-vuotiaasta tytöstä, joka söi keskimäärin 1100 kilokaloria per ateria. Tytön rasvakudos ei tuottanut ollenkaan leptiiniä, jonka takia hänen syömisen lopettamisen signalointi oli häiriintynyt. Tytöllä oli erittäin harvinainen geneettinen ongelma. 

Leptiini on polttoainemittarimme

Normaalisti rasvasolujen tuottama leptiini matkaa veressä aivoihin, ylittää veri-aivoesteen ja menee siellä hypotalamukseen. Aivot eivät suoraan tiedä rasvakudoksen määrää vaan päättelevät sen leptiinin avulla. Leptiini toimii aivoille karkeasti ottaen kuten polttoainemittari toimii autoille. Alhainen leptiini on aivoille merkkinä alhaisista energiavarastoista.(1,2,4)
 

  • Hyvässä energiatasapainossa aterian jälkeen rasvaa varastoidaan rasvakudokseen, jolloin leptiinin määrä lopulta nousee. Koska energiaa on hyvin varastossa, niin energiankulutus voidaan pitää normaalina ja ruokahalua vähentää.

Leptiinin tärkein tehtävä on kontrolloida ja ylläpitää selviytymisen kannalta elintärkeitä rasvareservejä (12). Rasvakudoksen pienentyessä leptiinitaso laskee merkkinä reservissä olevan energian pienenemisestä. Laihdutusyritykset painon pudottamiseksi aikaansaavat ennen pitkää kompensaatiomekanismeja painon takaisin keräämiseksi. (4)

  •  Jos ruokaa ei ole ollut saatavilla (tai laihdutetaan), niin rasvavarastot alentuvat ja leptiinitaso putoaa. Aivoille tämä on merkki energiankulutuksen pientämisestä, lihasten energiankäytön taloudellistamisesta ja nälän lisäämisestä ruuanhaun motivoimiseksi.

Leptiiniresistenssi: Ylipainossa ongelma on kommunikoinnissa

 Se, miksi leptiinistä ei tuoteta laihdutusvalmisteita johtuu siitä, että toisin kuin hiirillä, niin ihmisillä normaalisti ongelmana ei ole leptiinin puuttuminen, vaan rikkoutunut kommunikointi aivojen kanssa. Vain äärimmäisen pienellä osalla on geneettisiä ongelmia leptiinin erityksessä (13).

Tärkeää on ymmärtää, että leptiiniä eritetään suhteessa rasvakudoksen määrään. Ylipainossa leptiiniä siis erittyy normaalia enemmän, koska rasvakudostakin on enemmän. (4)

Runsaasta rasvakudoksesta erittyy kyllä paljon leptiiniä, mutta aivot eivät aisti sen määrää kunnolla.  Pitkälle edenneenä ylipainoisilla keho voi olla insuliiniresistentti (solut eivät reagoi kunnolla insuliiniin, johtaen suurempaan eritettävään insuliinin määrään saman vasteen aikaansaamiseksi) ja aivot leptiiniresistentit (aivot eivät reagoi kunnolla leptiiniin, vaikka verenkierrossa oleva taso olisi korkea).

 Valtaosalla ylipainoisista ihmisistä ongelmana ei ole leptiinin totaalinen puuttuminen vaan rikkoutunut kommunikointi rasvasolujen ja aivojen kanssa.  (8,9,10,11) Ylipainossa leptiinin määrä on korkea,  mutta aivot eivät reagoi siihen. Tilanteesta käytetään termiä leptiiniresistenssi.

Tuloksien perusteella ylipaino näyttäisi johtuvan mekanismeista, jotka säätelevät syömistä ja energian kulutusta.”

Robert V. Considine at al. New England Journal of Medicine

Normaalissa tapauksessa rasvakudoksesta lähtenyt viesti leptiinin muodossa menee aivoihin viestien rasvareservin määrästä, jolloin aivot voivat säädellä kehon energiankäyttöä. Jos aivot eivät aisti leptiinitasoa, niin aivojen kannalta näyttää siltä, että keho on nääntymässä. Tällöin energiankulutusta vähennetään ja rasvaa varastoidaan.


Kehonpainon Termostaatti pyrkii pitämään painon vakiona

Kehonpainon säätelyjärjestelmä pyrkii pitämään kehonpainon tietyissä rajoissa. Liikkuminen tuolta alueelta kumpaan tahansa suuntaan aiheuttaa kompensaatiomekanismeja painon saamiseksi takaisin Set-Point alueelle..

”Set-point on tarkka ja voimakas biologinen systeemi, jopa pitää kehonpainon suhteellisen kapealla alueella”
Jeffrey M Friedman.


Polttoainemittarin ollessa rikki on vaikea säädellä energiankulutusta. On selvää, että jos rasvakudoksen ja aivojen välinen kommunikointi ei toimi kunnolla, niin säätelyjärjestelmän toiminta ei ole optimaalista.
Kohonnutta Set-Point painoa säädellään vastaavalla tavalla kuin ns. ihannepainon ympärillä olevaa Set-Point painoa. Koko järjestelmä on rakentunut minimoinaan vähäisen energiansaannin eli laihdutuksen vaikutukset, jotta olisi mahdollista selvitä ajoista, jolloin ruokaa on ollut vähän saatavilla. Kun ruokaa on ollut niukasti, niin säätelyjärjestelmän ansiosta on ollut mahdollista selvitä hengissä. 

Letiiniresistenssissä kohonnutta Set-Point painoa puolustetaan laihduttaessa kuin olisimme nääntymässä. Vaikka ylimääräistä olisi vyötäröllä huomattavasti, niin aivojen kannalta tilanne näyttää kuin rasvaa ei olisi enää paljoakaan jäljellä. Polttoainemittari näyttää ylipainossa punaista, koska leptiini ei joko pääse kunnolla aivoihin tai kiinnittymään reseptoreihin hypotalamuksessa (10).

”Jos lihavuuteen liittyy biologinen puolustautuminen korkeamman rasvanmäärän puolesta (niin kuin nykyinen tutkimustieto näyttää), niin ohje pelkästään syödä vähemmän ja liikkua enemmän ei voi ratkaista ongelmaa. Laihduttaminen, ilman termostaatin vastaavan säätelypainon alenemista, aiheuttaa rasvanmäärän takaisin tulemisen. Termostaattia ei voi tietoisesti säädellä.”
-Stephan Guyenet

Diabetes and Obesity Center of Excellence and Division of Metabolism, Endocrinology, and Nutrition, Department of Medicine, University of Washington School of Medicine, Seattle, Washington

Strategia, joka tehdään painon pudottamiseksi, tulee perustua tutkittuihin faktoihin kehon toiminnasta. Väärät oletukset kehon toiminnasta johtavat huonoihin laihdutusratkaisuihin ja todennäköisesti myös huonoihin tuloksiin. Kehonpaino on erittäin tarkasti säädelty neuraalisten ja hormonaalisten mekanismien avulla. (1-6) Näiden mekanismien huomioonottaminen on tärkeää, jos tavoitteena on laihtua ja myös pitää saavutettu ihannepaino.

Kuinka monta ihmedieettiä ottaa huomioon kehonpainon hormonaalisen säätelyn?

Tulevissa artikkeleissa syvennymme esimerkiksi kaloreista riippumattomiin tekijöihin, jotka tukevat oman ihannepainon saavuttamista.

Loppuun vielä kertauksena maailman ehkäpä kovimmassa tiedelehdessä Naturessa julkaistu kuva Leptiinin toiminnasta. Leptiiniä eritetään rasvasoluista, josta se matkaa aivoihin. Aivot säätelevät syömiskäyttäytymistä ja energiankulutusta rasvasolujen viestien perusteella.

Nature 1998: Leptin and the regulation of body weight in mammals
 



Osallistu 100 euron lahjakortin arvontaan tykkäämällä artikkeleista sekä sivustosta !